Sveitsissä on runsaasti vanhoja taruja joista varmaankin tunnetuin on Wilhelm Tell jonka kirjoitti runoilija Friedrich Schiller.
Lähellä asuinseutuani on korkea kukkula nimeltään Iddaburg. Kukkulalla tai suomalaisittain oikeastaan pienellä vuorella on ollut 800 vuotta sitten linna. Tässä linnassa asui 1200- luvun puolessa välissä kreivi Diethelm IV von Toggenburg ja hänen vaimonsa Idda joka kuului Habsburgien sukuun.
Legenda kertoo että Iddan ikkunalaudalla oli ollut hänen kallisarvoinen hääsormus. Tarun mukaan oli varis tai harakka nähnyt tämän kiiltävän korun ja napannut sen ja viennyt pesäänsä. Metsässä kulkiessaan oli metsästäjä nähnyt tämän sormuksen rosvonneen linnun pesän ja kiivennyt puuhun katsoakseen että olisiko pesässä munia. Metsästäjä oli löytänyt sormuksen ja pistänyt sen sormeensa. Joskus oli Diethelm saannut kuulla että metsästäjällä on hänen vaimonsa sormus. Metsästäjä menetti henkensä kaamealla tavalla, vedettiin hevosen perässä kunnes kuoli. Vaimonsa Iddan, johtuen hänen epäillystä uskottomuudesta, heitti Diethelm linnan ikkunasta ulos. Linna oli jyrkänteen reunalla jossa alhaalla kasvoi puita ja pensaita ja Idda selvisi putouksesta hengissä. Idda käsitti pelastumisensa tapahtuneen Jumalan armosta ja päätti että hänen elämsä pyhittyy Jumalan palvelemiseen. Idda asui erakkona linnan lähellä luolassa ja paikalliset asukkaat toivat hänelle ruokaa ja vaatteita ja Iddan katsottiin olevan pyhän. Kun kreiville selvisi että hänen vaimonsa oli selvinnyt pudotuksesta hengissä, katui hän tekoaan ja halusi vaimonsa takaisin. Idda pyhitti kuitenkin elämänsä hurskaille teoille. Yöllisellä matkalla Fischingenin kirkkoluostariin jumalanpalvelukseen oli Iddan matkaa valaissut saksanhirvi jonka sarvissa oli kaksitoista valoa.
Myöhemmin eli Idda Fischingenin luostarissa askeettista elämää ja hän tuli tunnetuksi pyhästä elämästään ja teoistaan. Iddan hauta on Fischingenin luostarissa sivukappelissa Nikolaus alttarin edessä. Haudan katsotaan tekevän ihmeitä.......
Linnan paikalla on nykyisin kirkko ja pyhiinvaelluskappeli.
Martti Strang
4 comments:
Hyvä Martti,
saanen sinutella? Olen Pietari Strangwulff ja olen erittäin kiinnostunut vanhoista keräilyaseista. Wilhelm Tellistä tunnen vain tuon vanhan tarinan ja muista lapsena lukeneeni seikkailukijankin hänestä, mutta en tiennyt että taustalla saattaa olla aidosti elänyt henkilö. Niinhän myyttisten sankarien taustalla useinkin on, ainakin nykytutkmuksen mukaan, vaikkakin ehkä niin, että nämä ovat saaneet piirteitä ja tapahtumakuvauksia monen todella eläneen historiallisen sankarin elämäkerroista.
Olisi mielenkiintoista miettiä, millaisia kuvia ja myyttejä nykyajan sankareista jää tuleville polville. Millä tavalla sankarimyytti käsittelee esimerkiksi tiukkaa yrityssaneeraajaa, joka pelastaa yhtiön varmalta vararikolta potkimalla ulos monta sataa työntekijää? Tai toisaalta tällaisia upporikkaita ITK-alalla omaisuutensa keränneitä ihmisiä, jotka käyttävät rikkauksiaan lentämällä kuumailmapallolla ympäri maapallon...
En haluaisi vaikuttaa kuitenkaan kyyniseltä, mutta nämä askarruttavat mieltäni.
Oletko myös innokas metsästäjä? Ainakin kerotmasi mukaan Sveitsin kauriit ovat mieluinen saalis. Minä olen nykyään huono metsämies, vaikka aikoinani olin innokas eränkävijä. Nyt näköni on huonontunut sen verran, että metsästys ei enää oikein ota onnistuaksseen -- ja saattaisinpa olla vaaraksi muille metsämiehille nykykunnossa.
Pietari Strangwulff
Hei Pietari,
tuskinpa nykyisistä sankareista jää mitään myyttejä, melkeinpä samantekevää mitä ovat tehneet. Nykyinen informaatio määrä on niin suuri verrattuna aikaisempiin aikoihin, teot ovat kertomuksina siirtyneet sukupolvelta toiselle.
Olen ollut metsästäjä ja olen käynnyt Sveitsistä käsin Suomessa metsällä, vain pien-riistaa. Tärkeintä oli eränkäynti, vanhojen kavereiden tapaaminen. Sveitsissä eo ole metsästänyt. Täällä on erittäin vaikeata päästä metsästys porukkaan, täytyy olla suhteita ja eritoten ulkomaalaisena ERITTÄIN hyviä suhteita.
Minulla alkoi tarkkuus ammunta sveitsiläiseltä appiukolta perintönä saatujen aseiden kokeilulla. Isokaliberinen aseeni, sillä oli tarkoitus käydä Suomessa kilpailemassa "kasa-ammunnassa" 600 metrin matkalla. Mutta on jäänyt toteutumatta.
Mistä sukunimesi on kotoisin?
Martti Strang
No voisinpa toki hiukan valottaa tätä nimeä ja sukutaustaani. Olen siis Pietari Strangwulff, täytin 80 vuotta lokakuun lopulla. Olen innokas harrastelijavalokuvaaja, erityisesti luontoaiheet ovat lähellä sydäntäni. Tavallaan siirryin metsästyksestä valokuvaukseen ja voin varmaan kertoa joskus myöhemmin siihen syyn, jos sellaine tarina kiinnostaa. Olen eläkkeellä, mutta olen erityisen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä edelleen.
Olen ollut jo pitkään kiinnostunut myös sukututkimuksesta. Strangwulffin suku on vanha, olemme todennäköisesti kotoisin Ala-Saksista alun perin. Ainakin Hannoverin lähellä on pieni kylä, jonka hautausmaalla on ikivanha Strangwulffin sukuhauta. Kirkonkirjaperinne ei kuitenkaan ole Friisinmaalla samanlainen kuin täällä Suomessa, joten tietoja on todella vaikea kaivaa esiin. Kylän tarinaperinteessä kuitenkin kerrotaan väkivahvasta Strangulf-metsästäjästä, joka hirtettiin joskus satoja vuosia sitten salametsästyksestä ja siitä, että paikallisen suurkartanon -- tai kai se oli oikeastaan linna -- herra piti tätä Strangulfia vaarallisena ja kapinallisena miehenä, joka nostatti vastarintaa tilan alustalaisten joukossa. Hehän olivan lähes maaorjan asemassa. Tarinat kertovat myös, että kartanon nuorin tytär olisi ollut rakastunut tähän Strangulf-sankariin ja saanut tämän kanssa äpärälapsenkin, mutta tätä en ole pystynyt mistään todentamaan. Tyttären nimikin on jo ainunut historian hämärään.
Strangulf on vanha kirjoitusmuoto samasta nimestä kuin mitä itse kannan, Strangwulff. Strang tarkoittaa muinaisskandinaavissa kovaa ja taipumatonta, myös vierasta ja outoa (esim. nykyenglannin "strange") ja wulf tai ulf sutta. Samasta nimestä tulee myös pohjoismaissa tutut miehennimet Ralf ja Rolf.
Toisaalta Strangvulf tai Strangolf oli aikoinaan aika tavallinen nimi Pohjois-Saksassa ja osin Tanskassakin, joten voinhan olla ihan väärässäkin tätä haaraa seuratessani. Olisikohan niin, että ikä on muuttanut minuakin romanttiseksi ja tuo Strangulfin tarina jotenkin kiehtoo mieltäni sen vuoksi?
Yhdysvalloissa on myös Strangwolfin suku, jonka taustat kuitenkin tulevat alun perin Norjasta. Tätä sukuhaaraa olen parhaillaan tutkimassa. Yritän selvittää sitä, onko tässä vain kysymys erilaisesta nimen kirjoitusasusta vai jostain läheisemmästä yhteydestä.
Sen joka tapauksessa olen saanut selvitetyä, että sukumme on ollut ensin Ruotsissa Gävlen alueella ja sieltä isoisäni isoisän isä Erik Strangwulf muutti Suomeen, Vaasaan, muutamaa vuotta ennen Suomen sodan päättymistä ja maan joutumisesta Venäjän valtaan. Hän oli ammatiltaan sokerileipuri ja perusti oman leipomon, meni naimisiin paikallisen porvarisneidon Hilda Gunnarssonin kanssa. He saivat vuonna 1813 pojan, jonka nimeksi annettiin Magnus. Sen jälkeen syntyi vielä kolme tytärtä.
Mutta se tarinastani tällä erää. Mistä on oma nimesi kotoisin? Kannat samaa nimen alkuosaa kuin minäkin. Sukututkimukseen hiukan perehtyneenä minua kiinnostaisi kovasti tietää, mistä tämä nimesi siis kertoo.
Pietari Strangwulff
Strangin suvun oletetaan olevan kotoisin Pietarsaaren Kålbyn läheltä Katternö´stä jossa oli 1540 yhden manttaalin suuruinen Strang´in talo. Mahdolliseti Pietari perusti Vimpelin ensimmäisen talon, Strangin 1400-luvun lopulla. Vimpelissä on ollut alkujaan suvun metsästyspirtti.
Lähellä virtaavalle mutkaiselle joelle annettiin nimi Mutkajoki (Vindalå). Vindalåsta on saanut nimensä koko pitäjä.
Ehkä Per Strang on ollut alkujaan tanskalainen sotilas? Strang on mahdollisesti sotilasnimi? (Stronga / Strånga = vahva)
Katso:
Vähäsöyringin suvun historiaa
Vuodesta 1450 vuoteen 2002
ISBN 952-91-4525-X
Ensimmäinen Strang Vimpelissä oli Pietari Pietarinpoika Stronga, josta on seuraavat tirdot: "Nybyggare, kommer från Dalarna, Sverige.(Namnet skrives länge Strång, vilket är ett tydligt soldatnamn. Ordet är vanligt i svenskan och skrives Strong)"
Sukututkija Vihtori Peltokangas, Vaasa
STRANG.
Pietarsaaren Kållyn ja Kokkolan Palon kylissä ruotsalaisessa maassa, sekä niin hyvin Vimpelissä kuin Alajärvellä suomenkielisellä alueella. Viimeksimainituille seuduille ovat ilmeisesti ruotsalaiset siirtolaiset tuoneet nimen, joka. esiintyy siellä ainakin jo aikaisin 1600-luvulla, hämärämpi sitten jo mistä tullut varsinaisiin lähtöpaikkoihin. Nyk. Kållbyn kylässä on Petilfolk, jonka Karsten arvelee Pietiläksi, on epämääräinen Kittel, edelleen Tarvonen ja Timonen, niin että alkuperäinen suomalaisuus näyttää selvältä. Palon kylä niinikään, jossa on paitsi Paloa, Haukilaks, Punttus, Lussi ja Kuli, ympäristössä sitten Härmälä, Kankkonen, Silakka, Hakalax, Närvilä, Savela, Wiinikkala jne. Kun on vielä Palon kylässä ollut Flemingh, Strangin ruotsalaisuus ei näytä ehdottomalta, se voi olla vanhempaa perää. »Strang» sinäänhän on hyvin yleinen sana germaanisessa maailmassa. Yleensä se suurinpiirtein merkitsee samaa kuin nykykielten »streng», monin sivuvivahtein kumminkin, kuten »kova», »taipumaton», englannissa juuri »strang» kylmää käytökseltään, vierasta, jotavastoin »strong» on = toisten »strang». Luonnollisesti tällaisen sanan pohjalla kehittyi myös henkilönimiä. Niinpä tunnetaan erilaisia »strang»-runkoisia henkilönimiä Saksasta jo 800-luvulta lähtien: Strangolf, anglosaks. Strangvulf (Fm, II 365). Jh:lla, II 902, taas erinäisiä paikannimiä: Strangwere, Strangner 1100-luvulta.
EHL 1905: Strangi, Strange, -ghe, silloin tällöin keskiajalla Norjassa esiintyvä nimi. EHL arvelee sitä tanskalaisperäiseksi, siis etelästä juontuvaksi. »Thorfinnr strangi», jolloin »strangi» olisi liikanimi, mainitaan kumminkin jo 900-luvulla. EHL 1931: »Strange» i Eilen v. 1514. EHL 1921 otaksuu myös erinäiset paikannimet, kuten Strangstad ja Strangerud tästä juontuviksi. Lundgren mainitsee varsinkin Skånessa nimen keskiaikana hyvin yleiseksi, mutta ei niinkään muualla Ruotsissa, Tämä viittaisi eteläiseen juontumiseen, niinkuin joku yksinäinen muoto Strångason Ruotsista. Nimestä ei saa selvää otetta sinne ei tänne. Suomalaisella kielellä se on nykyisin Etelä-Pohjanmaan järvikylillä Rankila.
Lähde:
Heikki Klemetti
VIERASPERÄISIÄ
MUINAISNIMIÄ
Etelä Pohjanmalta ja
Muualta Suomesta
Autoni merkki on VW Lupo, siis susimainen.
Koira on "Djaia of Artic Wolf"
Post a Comment