Pitkin iltapäivää seurasin miten Pietarin Suomen aseman ympärille kerääntyi poliisin ja sisäministeriön erikoisyksikön Omonin joukkoja. Kolmen aikaan iltapäivälllä kadunvarret olivat täynnä miliisin ja erikoisyksiköiden autoja. Suomen aseman sisäänkäynti suojattiin kuin pahimman terroristiuhan aikana. Sisään pääsi vain metallipaljastimien läpi konepistoolivalvonnassa.
Vallankumousjuhla 7.11.2011 suuren isänmaan vallankumouspääkaupungissa Pietarissa.
Liekö historian leikinlaskua, kuinka miljoonien vereen säilötty historian todellisuus kutistuu vapisevaksi vaariksi banderollin takana.
Ei löytynyt enää edes kuoroa laulamaan työväen marssia. Vallankumouksen kautta piti saavuttaa lopullinen ratkaisu. Niinhän siinä kävi kuin muissakin historian lopullisissa ratkaisuissa.
Kommunistisen vallankumouksen tarina kituu viimeisellä lehdellään. Minkähän totuuden kanssa nyt olisi syytä olla valppaana?
